Kulttuuria nauttimassa ja tuottamassa

Kuoronjohtajan kukkaset komeilevat keittiöni pöydällä. 

Eilinen päivä oli huikea. Päivällä sain olla kuulemassa ja kokemassa runoesitystä "Annetaan lapsille maapallo". 

Olipa koskettavia esityksiä. Ja mikä eläytyminen! Oikein piti ihmetellä, kuinka lausujat osasivat ulkoa niin monta runoa. Ja miten syvälle ne pureutuivatkaan, kun eläytyminen oli jo ihan dramatisoinnin tasoa. 

Erityisesti mieleen ja sydämeen painui lasten lauluesitys runojen lomassa ja Eeva Kilven runo "Naiset huutakaa". 

Illalla sain sitten olla kuorokonsertissa sekä Valonan, että Kuusveisaan kanssa. Oli mieleenpainuvia esityksiä ja jännitys palkittiin. Kaikki esitykset, niin meidän kuin muidenkin, onnistuivat hyvin ja osa meni aivan tunteisiin. 

Pieniä mokia tuli itsellenikin säestyksessä, mutta mitäpä niistä, kun eivät haitanneet kokonaisuutta. 

Ihanaa kun täällä kotipaikkakunnallani on tällainen jokakeväinen kulttuuriviikko. 👍

Tähän loppuun vielä mainitsemani Eeva Kilven runo:

NAISET HUUTAKAA

Älä ahdistu lapseni. 

Ei elämä ole tämän kummempaa.

Maailma vain aseistautuu.

Se lisää turvallisuutta, he sanovat.

Ydinaseita kehitetään jotta ei tulisi

ydinsotaa, he sanovat.

Vain sisällissota riehuu kaikkialla.

Globaalinen veljessota.

Kansalaissota.

Kun olin pieni lapsi sanottiin

että se oli kaikkein kauheinta.

Kuka jaksaa vielä sääliä ihmistä

kun minäkin säälin enää puita ja kasveja

ja eläimiä.

Ja nuoria. Ja lapsia.

Ja säälinhän minä naisiakin,

näitä sukupolvien ajan sokeutettuja,

jotka sentään puhuvat rauhasta.

Ja säälin minä miehiäkin,

näitä sokeita sokeuttajia,

säälin minä heitäkin 

koska olen poikien äiti.

Äidit huutakaa.

Kehtolaulujen asemesta huutakaa.

Huutakaa suoraa huutoa

kaikkialla maapallolla yhteen ääneen.

Naiset huutakaa.

Pysäyttäkää liikenne, tehtaat,

aseitten valmistus, unet.

Seisokaa keskellä toreja ja teitä

ja huutakaa.

Huutakaa vuoteissa, synnytyspöydillä,

keittiöissä,

pelloilla, kouluissa, toimistoissa ja

kaupoissa.

Huutakaa kädet kohotettuina: - Ei!

Ei, ei, ei.

Ei sotaa!

(Eeva Kilpi/Kiitos eilisestä 1996)