Eikun vain elämää….

   Se tunne, kun olet puuhastellut keittiössä, saat kaiken valmiiksi ja odotat vieraita saapuvaksi ❤️ Tänään tein jouluhalon, jonka täytteessä on mariannerouhetta. Täytteettömien joulutorttujen päälle voi laittaa porodipin pikkusuolaiseksi.  Nyt on kiva hetkeksi istua kelttiläistä rauhallista musiikkia kuunnellen.  Vuoden kolmanneksi viimeinen päivä. Talvi on jo kääntynyt sille puolelle, jossa valo alkaa voittaa pimeän.  Tässä kaamoksessa on jotain kaunistakin. Ainakin se, että on kiva tunnelmoida kotona. Ja kohta parantaa maailmaa ystävien kanssa. 

  Lapseni oli tyttöjensä kanssa meillä mummolassa joulun vietossa. On ihana siirtää jouluperinteitä seuraaville sukupolville.   Kahdeksanvuotias lauloi niin  rohkeasti joulupukille.  Pian viisivuotias oli innokas lahjojen jakaja. Molemmat olivat niin vaikuttuneita pikku lahjoistaan. Sitähän nämä pienimmät eniten joululta odottavat: että joulupukki tulisi ja toisi lahjoja. Ja tulihan hän, oikein  muori mukanaan.  Jouluateria isolla porukalla on minulle yksi joulun kohokohta. Nyt tajusin, että minä olen se suvun isoäiti, jonka keittiössä syödään jouluateria. Silloin aiemmin olikin niin helppoa, kun sai mennä valmiille, oman äidin laittamalle.   Nyt oma äitini viettää joulua ulkomailla veljeni perheen kanssa. Hieman kävi kateeksi, kun tuli kuvia jouluaattona uimarannalta. Mutta kyllähän tämä pohjolan pimeä ja luminen joulu on kuitenki  se aito. Siitäkin huolimatta, että lasten iltavilli ja juokseminen välillä koetteli vähän kärsivällisyyttä, kun se on niin poikkeavaa meidän normaalista ar

 Jouluradiossa soi karu joululaulu "Jouluyö ja kunnia...". Kentakilainen kakku tuoksuu uunissa, muovikuusessa tuikkivat valot, mutta muita koristeita ei vielä näy. Kaikki on jotenkin ihanasti kesken.  Eilen siivosin ja tänään jatkoimme mieheni kanssa yhdessä.  Nyt mies on viemässä joulutervehdystä iäkkäille sukulaisilleen, minä puuhailen keittiössä musiikin vauhdittamana.  Ehkä tämä joulun odotus on joulussa parasta. Tyttäreni kyseli, löytyykö minulta stemmoja lauluun Maa on niin kaunis. Etsin kuumeisesti. Sitten muistin yhtäkkiä, että nehän löytyvät tämän vuoden kauneimmat joululaulut -vihkosesta. Odotan huomisia jouluvieraita, lasten naurua ja jännitystä,  yhteisiä musisointi- ja jutusteluhetkiä. Ja yhteistä jouluateriaa. "Se on aavistus, sitä ei voi selittää..." lauletaan radiossa. Ihana aavistus valosta vuoden pimeimpänä päivänä.   Ihanaa joulua sinulle,  joka jaksoit lukea loppuun asti tämän pikku postauksen. ❤️

 Tänään tein porkkanalaatikon kaurajuomaan keitetystä riisipuurosta, porkkanoista, jotka itse keitin soseeksi. Höystin porkkanalaatikon siirapilla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä, sekä kauraruokakermalla. Sekaan ja pinnalle vähän korppujauhoja ja nokare kasvisrasvaa.  Sitä en tiedä ennen kuin aattona, että onnistuiko maku.  Tein myös pipareita eilen tekemistäni taikinoista. Vaaleat piparit vähän levahtivat, en tiedä mistä johtui. Tummat piparit (vegaanit) onnistuivat paremmin.  Joululaulut siivittävät keittiöhommia, niin ei tunnu niin työltä. Ihastuneena kuuntelin laulua "Lapsenkokoinen joulu". Toinen laulu, jonka äärellä pysähdyin oli Amy Grantin "Breath of heaven". Molemmat löytyvät nyt omalta joululaululistaltani.  Vielä pari päivää niin jouluvieraat saapuvat...

 Tänä vuonna tuntuu jo nyt joululta. Siltikin sama tunne kuin joka vuosi tähän aikaan: kuinka ehtii ja muistaa tehdä kaiken. Niin paljon on ladattu jouluaattoon. Jos muistaakin joulupuuroon mantelin, niin se manteliylläri on sitten takuulla hommaamatta, tai kaneli lopussa, tai ulkotulet hommaamatta. Ja sitten miesparka saa rynnätä viime hetken ryysikseen kauppaan jokin pikkujutun perässä.  Pientä siivousta,  jääkaappi pesty, ruokakaapit, lakanatkin vaihdoin jo nyt. Jääkaapissa odottaa kaksi piparitaikinaa, vaalea tavallinen ja tumma vegaaninen.  Tänään pitäisi suunnistaa vielä ruokakauppaan ja onnistua saamaan mahdollisimman paljon jouluruokia jo nyt. Toivottavasti on pitkät päiväykset tuotteissa. Kaikkea en todellakaan tee itse, sillä aion myös nauttia itse joulusta ja läheisistäni. Ennen kaikkea rakkaista lapsenlapsistani. 

  Ei mikään ole mitään, jos ei rakkaus sitä saa parantaa ehjemmäksi, kauniimmaksi. Ihmisyyteen kuuluu niin paljon. Siihen kuuluu itsekkyys, ahneus ja vallanhalu.  Mutta siihen kuuluu myös rakkaus, välittäminen, solidaarisuus.  Jouluna ehkäpä eniten tulee esille - näin haluan uskoa - se parempi puoli ihmisyydestä. Jouluna tahdotaan toiselle hyvää. Jospa saisin sen puurokauhan, jolla antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan, lauletaan Joulumaa- laulussa. Tänään ei ole kaikkialla maailmassa rauha, ilo, vapaus ja rakkaus. Aivan liian moni kärsii sodan, köyhyyden, sairauden tai yksinäisyyden takia. Ja vaikka ei olisi tällaista näkyvää kärsimystä, moni kärsii kuitenkin vaikkapa uupumuksen, stressin, masennuksen tai sisäisen levottomuuden, tyhjyyden tunteen ja ahdistuksen kanssa. Me ihmiset itse asiassa jaamme kärsimyksen. Harva meistä selviää ilman sitä. Ja enemmän kuin menestys, on kärsimys se, joka meitä ihmisiä yhdistää toisiimme. Paras lääke siihen on toisen ihmisen tuki.  Kauneimmista joulu

Tänään paikkakunnallamme oli myyjäiset yhtä aikaa ainakin kolmessa paikassa. Sen lisäksi, että mukaan tarttui vakuumipakattu lämminsavulohi, ylämaankarjan lihasäilyke, joulukukka-asetelma, kankaiset lahjapussukat ja joitakin arpajaisvoittoja, oli kivoja kohtaamisia. Väkeä oli paljon liikkeellä.  Jotenkin olen päässyt jo siihen vaiheeseen, että joulustressiä ei ainakaan juuri nyt ole ollenkaan. Jotakin on tullut tehtyä itse, jotakin ostettua, vähän siivottua. Ei liikaa hössötystä mihinkään suuntaan. Joka vuosi se joulu on tullut taianomaisine tunnelmineen, oli sen eteen sitten tehnyt paljon tai vähän työtä.  On ihana laittaa kotiin joulukoristelua. Kotimme oli jo melko pelkistetyn näköinen, kun se stailattiin myyntikuvia varten. Kotimmehan on nyt ollut jo vähän yli kaksi viikkoa Etuovessa. Nyt se on kuitenkin taas koristeltu jouluasuun, eikä voi sanoa enää että olisi mitenkään minimalistista. No, minimalistia minusta ei saa tekemälläkään. Sen verran paljon olen viehtynyt kauniisiin esin

  Joulurauha on vaikea löytää,  jos mielen maisema on levoton ja meluisa. Jospa sanoisin itselleni: Juo aamukahvisi rauhassa, älä murehdi leipomista, joulusiivoja, lahjoja, äläkä yritä  yksin ratkaista tämän  levottoman maailman ongelmia. Kyllä kaikki järjestyy. Anna sen sijaan itsellesi aikaa  hengähtää Laita puhelin sivuun, ikävät uutiset maailmalta ja kaikki muukin murhe, mille et mitään voi. Keskity olennaiseen: Se on  tämä hämäränsekainen aamuhetki tässä, mukillinen kahvia ja pieni, kiireetön ajatus. Se on se, kun sinä ja ajatuksesi kuljette samaa tahtia. Kumpikaan ei ole toisensa edellä.

Onko tässä mitään järkeä, kysyin itseltäni ja rivien välistä kysyimme mieheni kanssa toisiltammekin tänään.  Joka joulu sama ongelma: saavatko kaikki uusperhekuviomme alaikäiset sen verran joululahjapaketteja, jotta kenellekään ei tule paha mieli? Ja sen varmistamiseksi on ostettava taas jotakin turhaa pientä, jotta saadaan taas uusi paketti.  Järjetöntä! Ja jotta touhu menisi todella järjettömäksi, aloin kääriä paketteihin muusta syystä osatamaamme tavaraa. Jotta aikuisetkin saavat paketteja. Jotteivät pienimmät ihmettelisi.  Seuraavaksi käärin varmaan itseni pakettiin ja lähden kadulle huutamaan, että nyt saa riittää joulupaketit! Sitten saisinkin viettää jouluni jossakin muualla kuin kotona 😅 Milloin joulu meni pilalle lahjapakettien vuoksi? Milloin tämä meni näin mahdottomaksi?  No eihän meillä yhtä kohti montaa pakettia. Sen verran isoja toiset ja sen verran vähään tyytyväisiä toiset, mutta kun väkeä on paljon, taas siitä huolimatta hukutaan paketteihin! Ja kun joulun pitäisi oll

 Tänään olin hirmuisen väsynyt.  Ehkäpä liikaakin sosiaalista elämää ja touhuilua ollut viime viikolla. Ryhdistäydyin kuitenkin, laitoin joulumusiikin soimaan ja ryhdyin kuorimaan bataattia. Tein bataattilaatikon, johon käytin kaurakermaa. Maustoin sen lisäksi siirapilla, kanelilla, inkiväärillä ja ripauksella kardemummaa. Sillä välin, kun bataattilaatikko paistui uunissa, tekaisin vielä pullataikinan kauramaitoon käyttäen rasvana keijun maidotonta levitettä. Kananmunaa en käyttänyt, en taikinaan, enkä voiteluun,  vaan voitelin kauramaidolla, ripottelin pinnalle raesokeria ja laitoin jokaisen pullan päälle muutaman koristekirsikan puoliskan. Täytteenä oli Levitettä, sokeria ja mantelirouhetta.  Eli pullistakin tuli vegaanisia, jollei kuivahiivaa lasketa. Jääkaapissamme on jo pitkällä päiväyksellä varustettu seitan- kinkku. Nämä vegaaniruoat ovat tytärtäni varten, joka tulee lastensa kanssa jouluna meille. Tänään kutsuimme mieheni sedän 88v vaimoineen iltakahville tai glögille, joten sa

  Olipas ihana pikkujouluilta meidän lauluryhmä Kuusveisaan kanssa täällä meillä   Pidimme ensin laulutreenit tähdäten Kauneimpiin joululauluihin 17.12. Lauluja oli harjoiteltavana vain kaksi, koska Kauneimmat joululauluthan on yhteislaulutilaisuus. Luulen, että jaksavat meitä kuitenkin kuunnella. Sen verran kivalta kuulosti eilen jo laulut. Meillä on nyt uusi huipputaitava pianisti. Ja siinä samalla olemme saaneet naisporukkaamme myös miehen, joka on kyllä rikkautta.  Minä lauloin toisessa laulussa alttoääntä, vaikka olenkin periaatteessa sopraano, koska toinen alttomme soitti viulua. Olen opetellut viime aikoina myös alttoäänen laulamista ja täytyy ihmetellä, että oikein pysyn äänessä. 😁 Toisessa, rytmikkäämmässä laulussa soitin cajonia.  Kuusveisaa on ilo. Siihen ihan ihmeen kaupalla siunaantuivat ihanat laulajat ja laulut soivat ihanasti, vaikka emme mitään täydellisyyttä tavoittelekaan. Laulun ilo ja se, että laulu kumpuaa sydämestä ja että sielu on siinä mukana,  on ykkösasia ja

 Ulkona sataa hiljalleen pakkaslunta ja maa on jouluisen valkoinen. On edetty jo itsenäisyyspäivään ja siitäkin eteenpäin. Eilen leivoin pipareita. Pipareiden leipominen itsenäisyyspäivänä on perinne.  Nyt en jaksanut tehdä itse taikinaa, kun laiskuus iski siinä kohtaa. Laitoin kuitenkin ruuaksi karjalanpaistia ja leivoin karpalosämpylöitä.  Kävimme myös kyläilemässä mieheni sukulaisten luona eilen. Juttelimme mm. siitä, että suvun nuoretmiehet aloittavat armeijan 8. tammikuuta. Illalla linnanjuhlia katsoessa eniten puhuttelivat sotaveteraanit. Minä olen saanut lapsena viettää paljon aikaa isovanhempieni kanssa, joten sota-aika ei ole minulle aivan vieras aihealue. Myös syvä isänmaan kunnioittaminen ja sellainen kansallistunto on syttynyt minunkin sydämessäni jo lapsuudessa. Miten pidämmekään kaikkea tätä liiankin itsestäänselvänä! Oikeasti jokaisesta rauhan ja itsenäisyyden päivästä on oltava kiitollinen. Se ei ole itsestäänselvää. Uskon, että jokainen, joka vähänkin seuraa uutisia, o

On aamu. Ulkona on yhä pimeää, pakkasta.  Istun stailatun kotimme olohuoneessa musiikkia kuunnellen. Eilinen asuntonäyttö oli todellinen menestys! Ei tullut ketään... No, aika oli vähän huono. Maanantai ja myöhäinen iltapäivä. Tulimme kotiin evakkomatkalta ja kiinteistönvälittäjämme oli yksin täällä. Oli lisännyt takkaan puita ja ihasteli taloa. Sunnuntaina uusi esittely. Jännä nähdä, onko näin joulun alla ihmisiä liikkeellä, vai onko heillä joulukiireet. Ja miten ylipäätään asuntokauppa käy tällä hetkellä tämmöisessä maalaiskaupungissa.  Joka tapauksessa nyt saamme ottaa joulua vastaan kauniiksi stailatussa kodissamme. Jouluhömppääkään ei ole liiaksi levitetty ympäri taloa. 

  Tänään on ensimmäinen taloesittely. Me lähdemme siksi aikaa pois kotoa ja ihana välittäjämme hoitaa esittelyn.  Pikkuisen pitää siivota ja järjestää paikkoja kelvolliseen kuntoon.  Jännä nähdä, kauanko menee siihen kun tämä talo saa uuden perheen.  Ja sitten se jännä vasta alkaakin, että mihinkäs me? 

  Nyt jo kotimatkalla.  Vanha Jaksoi valvoa myöhäälle, mutta heräsi aamulla varhain. Nyt sitten väsyttää, mutta kiva tunnelma oli täpötäydellä laivalla. Buffetruoka oli monipuolinen, mutta kaikilta osin ei ihan unelmien täyttymys. Onneksi tänään, kun oli jo toinen ruokailu, tiesi vähän valikoida. Maihin emme nousseet ollenkaan, koska Aikaa oli melko vähän. Tallinnan maisemaa saimme katsella ainoastaan laivan ikkunasta. Tallinnahan on kyllä näkemisen arvoinen kaupunki. Erityisesti vanhassa Tallinnassa on vaikutelma, kuin kauemmaskin olisi matkustanut. Tällä kertaa pysyttelimme  kuitenkin laivassa  ja mikäs siellä ollessa. Bändi soitti ravintolassa nostalgiamusiikkia. Dingon Levoton tuhkimo meni ulkomuistista itselläkin.  Kaiken kaikkiaan ihmeen siisti meno laivalla taas oli. Kiva irtiotto arjesta ja nyt on mukava palata taas kotiin. 

Musiikki soi, puheensorina täyttää bussin iloisella pikkujoulutunnelmalla. Alkumatkasta viihdyttiin bingon ja tietokilpailun parissa, kävimme kahvitauolla ja nyt lähestymme Helsinkiä. Illallinen buffetravintolassa on vasta vähän ennen yhdeksää.... tuntia ennen minun normaalia nukkumaanmenoaikaani. Saa nähdä miten jaksaa valvoa, kun heräsin aamulla jo puoli seitsemältä. No, jos jäisi yöelämästä paitsi, niin voisi lohduttautua sillä, että herää pirteänä aamupalalle. Toivottavasti ei kovin keikuta.  Alkaa jo hieman pikkujouluttaa, joten eiköhän tästä aivan hyvä risteily ole tulossa.  Ja tietysti pitää ostaa huomenna ne laivasuklaat!