Eikun vain elämää….

    Laukut pakattu. Nyt kun malttaisi nukkua yön hyvin, niin huomenna pirtsakkana pikkujoulureissulle.... Jännä päivä ollut, monenmoista mahtunut tähänkin päivään....On stailattu kotia, olen käynyt kuoroharjoituksissa.  Jännittävintä oli illalla odotella, milloin meidän koti pompsahtaa Etuoveen.  Totta se on. Meidän kotimme on nyt myynnissä, kodiksi jollekin toiselle perheelle. ❤️

Olipa kiva yllätys muiden ylläreiden kanssa pikku pussukassa. Pussi oli lahja keikasta. Tämä kortti ja tämä ajatus jäivät ihanaksi konkreettiseksi muistoksi kynttilän ja kauniissa, itse tehdyssä laatikossa olevien tulitikkujen kanssa. ❤️ Tänään sain olla nimittäin  pianistina syntymäpäiväjuhlassa. Meillä oli pieni trio: minun lisäkseni oli sellon soittaja ja laulusolisti. Harjoittelimme viikolla yhden kerran ja täytyy sanoa että se huomioon ottaen keikka onnistui hienosti.  Oli ilo saada uudelle keikkapianolle heti keikkaa. Olen juuri hommannut kannettavan pianon. Löysin sen käytettynä. Se on ollut aiemmin jazzpiano. 😊 Tänään sillä soittelin ruokailun aikana suomalaisia ja ulkomaalaisia sävellyksiä ja esitimme tämän ihanan tätä tarkoitusta varten kootun trion kanssa laulut Karjalan kunnailla ja On hetki.  Pianisti joutui heti esityksen jälkeen kääriä pianon pussiin. Roudari nimittäin jo odotti (oma mies) nurkan takana ja siitä juhlapaikalta lähdimme kodin kautta samaa matkaa kohti Sei

 Tänään olen siivonnut kaappeja ja heittänyt pois tarpeetonta tavaraa. Ruokakaapistakin löytyi yllättävän paljon vanhaksi menneitä ruokatarvikkeita. Ruokaa on ikävä heittää menemään. Johtuuko siitä, että varhaislapsuudessa vietin paljon aikaa mumman ja paapan kanssa, sota-ajan nähneiden ja he kasvattivat minut siihen, että ruokaa ei ole hyvä heittää menemään. Ei ole kovin kaukaa haettua, että vielä minun elinaikanani tulee pula ruuasta. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä lähiaikoina. Ja toivottavasti kotimainen ruuantuotanto saadaan pelastettua. Sitä ennen.  Minä en mielelläni enää kuuntele uutisia.  Ne saavat minut vain niin huolestuneeksi, ellei epätoivoiseksi. Minulle riittää,  kun selaan netistä päivän uutisotsakkeet ylimalkaisesti.  Ennen minua kiinnostivat uutiset, nyt ne ahdistavat. Arkea on elettävä, vaikka maailmalla tapahtuisi mitä. Ja omaan arkeen voi vaikuttaa! Samoin kuin omiin ajatuksiin. Kun arjessa on sopivasti mielekästä tekemistä, sopivasti lepoa, sopivasti sosiaalisuu

Tässä talossa olen asunut kohta kymmenen vuotta. Muistan, kun tulin 32 neliön yksiöstä tähän hulppeaan 170 neliön kokoiseen taloon. Tämä tuntui melkein liian suurelta minulle. Täytyy sanoa että suurelta tämä yhäkin tuntuu. Etenkin, kun kahdestaan tässä enimmäkseen olemme. Olemme yhteisen historiamme aikana remontoineet tästä kunnolla ainoastaan kylpyhuoneen.  Se olikin jo tarpeen. Keittiöremppaa olen halunnut lykätä, vaikka mieheni on siitä aika ajoin puhunut. Minä tykkään jostain syystä niin paljon tämmöisestä lämpimänsävyisestä, maalaisromanttisesta keittiöstä, jossa on seinissä puolipaneelit. Täällä minä aikaani vietän hyvin paljon. Keittiössäni.  Liesikin on vanha ja perinteinen, mutta toimii hyvin. Ja täällä on tilaa isolle ruokapöydälle, vitriinikaapille ja jopa akvaariolle!  Pöytä oli löytö torista. Vai olikohan kirppissivustolta Facebookista. En nyt muista. Käytetty kumminkin. Se koostuu eriparisesta alaosasta ja kannesta ja se on hieno, kun lasikannen alle laittaa vain muutama

No nyt sitä lunta saadaan sitten kunnolla! Piha oli jo peittynyt lumeen, kun isännän kanssa teimme tämäniltaiset lumityöt. Minä lumilapiolla sipaisin porraspään puhtaaksi, kun isäntä teki lumikolalla raskaammat työt. Aamulla isäntä joutuu varmasti lykkäämään lumet taas, jotta pääsee töihin.  Lumi on kuitenkin tervetullut kaamoksen katkaisija...pimeys ei tunnu niin pimeältä, kun maa on valkoinen. Pihassamme kasvaa isoja kuusia. Ne muodostavat suojaisan käytävän porraspäähän astellessa. Talvessa on oma tunnelmansa. Marraskuussa ei tavallisesti ole tällaista. Nythän pitäisi olla suunnaton pimeys ja loska! Tämä on ihan tavatonta, että näin lumista ja kunnon pakkassäätä on jo marraskuussa ja näin yhtäjaksoisesti. Pimeys väsyttää. Tänään olenkin  levännyt paljon. Menin eilen nukkumaan jo yhdeksän jälkeen ja taidan tänäänkin....jaksaa aamulla sitten paremmin. Vielä reipas kuukausi pitäisi jaksaa jouluun, joka katkaisee kaamoksen kyllä hyvin.  Päivä kerrallaan.