Miksi häpeän?
niin kovin usein
häpeämme sitä,
mitä olemme,
tai asioita, joihin elämä
on meidät ajanut?
Miksi emme uskalla kertoa
hetkistä, jolloin menimme rikki,
hetkistä, jolloin olimme heikkoja,
epäonnistuimme, mokasimme?
Ja kuitenkin, eikö juuri se,
että uskaltaa olla heikko
toisen edessä,
saa sen toisenkin kanssakulkijan
ihan huokaisemaan helpotuksesta:
minä en olekaan ainut!
Eikö juuri se, että minä uskallan
olla rehellisesti se, mikä olen,
heikkouksineni, kaikkineni,
saa myös lähimmäiseni
tuntemaan olonsa kotoisaksi,
turvalliseksi minun lähelläni?
Jos näin on,
niin miksi ihmeessä
me häpeämme?
- E-M.M -
Kommentit
Lähetä kommentti