Miksi häpeän?


Miksi me 

niin kovin usein

häpeämme sitä,

mitä olemme,

tai asioita, joihin elämä

on meidät ajanut?


Miksi emme uskalla kertoa

hetkistä, jolloin menimme rikki,

hetkistä, jolloin olimme heikkoja,

epäonnistuimme, mokasimme?


Ja kuitenkin, eikö juuri se,

että uskaltaa olla heikko 

toisen edessä,

saa sen toisenkin kanssakulkijan

ihan huokaisemaan helpotuksesta:

minä en olekaan ainut!


Eikö juuri se, että minä uskallan 

olla rehellisesti se, mikä olen,

heikkouksineni, kaikkineni,

saa myös lähimmäiseni

tuntemaan olonsa kotoisaksi,

turvalliseksi minun lähelläni?


Jos näin on,

niin miksi ihmeessä 

me häpeämme?


- E-M.M -

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meneekö joulu pilalle pakettien vuoksi?

Meidän vanha keittiö :)

Vuoden viimeisiä vieraita...