Tekstit

Elämisen rohkeudesta

-
Kuva
Miten siivoankaan pöytääni epätoivoisesti puhtaaksi. Kuvan itsestäni on oltava edustava. Virheet muokataan pois.  Surullisinta on se, että kun tämä siivoaminen koskee koko elämääni, myös sen tärkeimmät ratkaisut teen sen mukaan, miltä haluan ulospäin näyttää. Sen mukaan, mikä on yleisesti arvostettua ja sopivaa, kunnioitettavaa ja siistiä. Mutta kun elämä itsessään kutsuu aivan muuhun. Tässä kutsussa voin kuulla Luojani äänen, joka sanoo: älä pelkää ihmisiä, älä pelkää virheitäsi, sillä ne ovat opettaneet sinua. Älä pelkää, vaan luota! Luota niin paljon, että uskallat uida vastavirtaan, uskallat puolustaa heikkoa, nähdä totuuden, rakastaa ehdoitta - silloinkin kun kaikki muut näyttävät tekevän toisin ja sanovat: Tuo ei kerta kaikkiaan sovi. Onhan kunnioitettavampaa näyttäytyä seurapiireissä kuin puhutella rakkaudella katuojassa istuvaa puliukkoa. Onhan kunnioitettavampaa elää turvallista ja soveliasta elämää, kuin tehdä irtiottoja ja repäisyjä tutusta ja turvallisesta ihan vain sik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi häpeän?

-
Kuva
Miksi me  niin kovin usein häpeämme sitä, mitä olemme, tai asioita, joihin elämä on meidät ajanut? Miksi emme uskalla kertoa hetkistä, jolloin menimme rikki, hetkistä, jolloin olimme heikkoja, epäonnistuimme, mokasimme? Ja kuitenkin, eikö juuri se, että uskaltaa olla heikko  toisen edessä, saa sen toisenkin kanssakulkijan ihan huokaisemaan helpotuksesta: minä en olekaan ainut! Eikö juuri se, että minä uskallan  olla rehellisesti se, mikä olen, heikkouksineni, kaikkineni, saa myös lähimmäiseni tuntemaan olonsa kotoisaksi, turvalliseksi minun lähelläni? Jos näin on, niin miksi ihmeessä  me häpeämme? - E-M.M -
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kulttuuria nauttimassa ja tuottamassa

-
Kuva
Kuoronjohtajan kukkaset komeilevat keittiöni pöydällä.  Eilinen päivä oli huikea. Päivällä sain olla kuulemassa ja kokemassa runoesitystä "Annetaan lapsille maapallo".  Olipa koskettavia esityksiä. Ja mikä eläytyminen! Oikein piti ihmetellä, kuinka lausujat osasivat ulkoa niin monta runoa. Ja miten syvälle ne pureutuivatkaan, kun eläytyminen oli jo ihan dramatisoinnin tasoa.  Erityisesti mieleen ja sydämeen painui lasten lauluesitys runojen lomassa ja Eeva Kilven runo "Naiset huutakaa".  Illalla sain sitten olla kuorokonsertissa sekä Valonan, että Kuusveisaan kanssa. Oli mieleenpainuvia esityksiä ja jännitys palkittiin. Kaikki esitykset, niin meidän kuin muidenkin, onnistuivat hyvin ja osa meni aivan tunteisiin.  Pieniä mokia tuli itsellenikin säestyksessä, mutta mitäpä niistä, kun eivät haitanneet kokonaisuutta.  Ihanaa kun täällä kotipaikkakunnallani on tällainen jokakeväinen kulttuuriviikko. 👍 Tähän loppuun vielä mainitsemani Eeva Kilven runo: NAISET HU...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämä on seikkailu ❤️

-
Kuva
Jännää, kun on ollut uusi koti jo jonkin aikaa haaveena ja siltikin nyt, kun on jo oikeasti vähän talokaupan haisua ilmassa, tämä nykyinen koti tuntuukin niin kovin ihanalta.  En peräänny, en. Uutta kohti mennään!  Kuitenkaan en harmittelisi sitäkään, jos kesä otettaisiin vastaan tässä nykyisessä. Terassilla poutapilviä kattolasin läpi katsellen... Ja kuitenkin. Asiat menevät niin kuin ne on tarkoitettu mentäväksi.  Sitähän me ajattelemme, että ehkäpä meidän  on aika olla pian jossakin muualla ja tämän talon on aika saada uudet asukkaat. Täällä on tilaa uusille unelmille,  lapsen askelille puutarhassa, leikkimökin maalausta.  Ehkäpä ensi syksynä joku muu poimii vadelmat ja omenat. Ja elää täällä omia unelmiaan todeksi.   Ja meillä on ihan uudet unelmat.  Silti joku ihmeellinen haikeus on ilmassa.  Mutta Elämä on siitä ihanaa, että se on seikkailu, jota ei tiedä etukäteen. Ei tiedä, mitä nurkan takana odottaa.  Rakas ystävä totesi mu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pääsiäisen lahja

-
Kuva
 Todellinen, luottavainen rauha syntyy siellä, missä on kuljettu läpi pimeimmän laakson. Todellinen rakkaus -  se, joka näkee sinne, minne ihmissydän ei näe.  Se, joka ymmärtää virheittemme, epäonnistumisiemme perimmäiset syyt, seuraukset, on jotain enemmän kuin ansaitsemme,  enemmän kuin saatamme käsittää.  Todellinen rakkaus Ei kysy minulta, mitä minä jaksan, osaan tehdä sen eteen. Todellinen rakkaus  meni ristille puolestani. Se ei vaadi minulta mitään.  Ja kuitenkin  on oltava aivan hiukan naiivi, aivan hiukan jotakin muuta, kuin mikä maailman silmissä on fiksua ja viisasta, jotta ymmärtää lahjan äärettömän arvon. Lahjan, joka vain tarvitsee ottaa vastaan. -E-M. M -
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pääsiäiseni kuvina

-
Kuva
 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä on ylistys?

-
Kuva
 (Tänään ennen kuoroharjoituksia mietin ylistämisen olemusta. Siitä pieni runo) Haluan ylistää Jumalaani. En siksi, että olisin jotenkin Niin suuri uskossani,  Niin täynnä voimaa ja varmuutta. Jos sitä ylistäminen vaatisi, en varmaan koskaan voisi  ylistykseen yhtyä. Mutta koska olen armahdettu syntinen.  Niin paljosta armahdettu, Vapaaksi ostettu. Koska tämmöisenäni kelpaan. Hänelle, joka on kaiken Luoja, Kuningasten Kuningas,  Herrojen Herra. Tämmöisenä heikkona, Vajavaisena, pienenä, arkana  Saan kuulua osaksi hänen valtakuntaansa . Olla osa Hänen suurta, pyhää suunnitelmaansa.   Ja kun tajuan, Että itsessäni en mitään, Mutta Hänessä Minulla on kaikki! Minulla, pienellä,  vähäpätöisellä  On Isäni valtakunnan kansalaisuus. Olen Hänen rakkautensa ja armonsa Ympäröimä. Kuinka voisin olla kiittämättä? Häntä ylistämättä? Jos avaan suuni ylistykseen,  kohotan käteni, en tee sitä näyttääkseni muille   En tee sitä itselleni, Va...
Lähetä kommentti
Lue lisää