Presidenttitentti...

 Nyt taas kirjoitan aiheesta, mistä olisi kyllä viisainta olla hiljaa...muttakun ei pysty. 😬🙈

Presidenttitentti. 

Eilinen tentti oli jotenkin kiva ja Jutta Urpilaisen asenne semmoinen välittävä ja aito, että pikku demari minussakin nosti päätään. 👍 

Tänään minua ihmetyttää eniten se, että miksi ihmeessä Jussi Halla-Ahon kohdalla tentti meni aivan toisin...ainakin aluksi se meni aivan iholle ja henkilökohtaisuuksiin?

Ei eilisessä tentissä saatettu Juttaa noin viheliäisten kysymysten eteen kuin tänään Jussi. 😮 

Nyt pikku perussuomalainenkin minussa nostaa päätään ja miettii syitä tämmöiseen ykeiseen asenteeseen joka monilla on tämän puolueen edustajia kohtaan. 

Jussi Halla-Aho (samoin kuin perussuomalaiset muutenkin), puhuu monessa asiassa niin kovin totta ja on ehkäpä karunkin rehellinen ja suora. Miksihän sellainen totuuden puhuminen on niin epäsovinnaista ja epämuodikasta? Ja miksi perussuomalaiset ovat kuin koulukiusattuja, joiden kiusaamisesta kiusaajat saavat jotakin tyydytystä? 

Kummallista. Tosin sanotaan, että totuus tekee kipeää. Ehkä siksi ne (vaikkapa Jussi Halla-Ahon) sanat niin vihlaisevat monia, jotka haluavat uskoa mitä ihmeellisimpiin illuusioihin tai ideologioihin. 🤔 Joskus voi olla helpompaa sulkea totuus pois, kun se ei miellytä ja kuvitella, mikä voisi olla vähän siistimpää ja tehdä siitä uusi muodikas ajatus, aate. Uusi totuus, joka ei kestä, kun se ei ole oikea.

No, mikä on sitten totuus ja kuka sen tietää? Loppujen lopuksi... 

Olen sillä tavoin vanhanaikainen, että en olisi laittamassa romukoppaan kaikkea sitä, minkä kansakuntana monen sadan vuoden aikana olemme saavuttaneet. En uskontoa, arvoja enkä rakasta isänmaata. Siinä on niin paljon sellaista oikeasti totta.

Ja sitten minä mietin, että jos sota-ajan eläneet isovanhempani, joille isänmaa oli hyvin rakas, saisivat äänestää, ketähän he äänestäisivät?

Kukas se olikaan huomenna tenttivuorossa. Ja mikä pieni puolueihminen minussa kenties huomenna herää?

Onni on kun ei tarvitse lukittautua minkään puolueen tai poliitikon ajatuksiin sinänsä, vaan voi ihailla yhdessä yhtä, toisessa toista.

Kunpa maamme saisi Niinistön jälkeenkin viisaan presidentin, joka toimisi yhteiskuntamme yhdistäjänä ja vakauttajana ja rohkaisijana siihen, että yhdessä selvitään.